Miu mau, Mustikka

Mustikka

17 vuotta on pitkä aika. Muistan naapurin kissa Mustikan lapsuudestani. Sittemmin olen ehtinyt asua yli 10 vuotta toisella paikkakunnalla, ja jokusen vuoden omillani kolmannella. Siihen ajanjaksoon sisältyy koko koulupolkuni aina pienen kyläkoulun penkiltä, yliopiston suureen luentosaliin. 17 vuotta on paljon ihmisen elämässä, saati sitten kissan! Alkuvuodesta sain kuulla ettei Mustikkaa enää ole, mutta hänen muistonsa jää elämään. Minulta pyydettiin Mustikka-hahmosta muistoksi tämän hienon lemmikin elämästä ja tässä hän nyt on!

Kissan olemusta on mielestäni vaikea saada hahmoon, oikeanlaisen "ilmeen" löytäminen on joskus hankalaa. Onnekseni minulta löytyi Mustikalle sopivat silmät sekä nenä valmiina!
Viikset lisäsin samalla jipolla kuin meidän Topi-kissallekin. (Jolle täytyy ehkä korjata silmät jo toistamiseen, tässä sitä oppii uutta kaiken aikaa ) :D

Lisäksi musta hahmo on ylipäätään vaikea toteuttaa ilmeikkäästi (ja haastava kuvauskohde myös!) mutta toivottavasti onnistuin lisäämään hahmoon myös ripauksen Mustikkaa. :)

In memoriam: Lilli

(Tehty 2013, uudelleenjulkaistu nyt omassa postauksessaan.)

LILLI (20.5.1999 - 31.1.2012)

Nallekarhu

Newfoundlandin koira jolla on aavistuksen pidempi kuono, j-koukku häntä sekä isältään peritty samojedin hymy! Sellainen sankari oli meidän Lilli. Nuorena vähän turhankin innokas luonne, (ja kun massaakin neidiltä löytyi, niin siinä sitä olikin pitelemistä!) mutta voi mikä ihana nallekarhu hänestä vanhemmiten kasvoikaan!
Vuosien myötä lenkit lyhenivät ja tahti hidastui, mutta aina juostiin kotikoivulle kilpaa. (Ja joka kerta hävisin...) Tämä koira todella rakasti perhettään, eikä epäröinyt osoittaa sitä. Kaipaan. <3

Pikku neiti <3

Ja sama virkattuna

In memoriam: Bella

(Tehty 2013, uudelleenjulkaistu nyt omassa postauksessaan.)

BELLA

Olen tähän mennessä virkannut jo yli 20 erilaista hahmoa ja tästä olen kaikista ylpein! Kuva ei kylläkään anna oikeutta itse työlle... Mutta anyways! Vaikka en Bellaa koskaan henkilökohtaisesti tavannutkaan, kuulin hänestä paljon tarinoita ystävältäni Hupilta.
Siispä kuultuani "Possun" siirtymisestä ajasta iäisyyteen tartuin virkkuukoukkuun ja tein kokeilumielessä hänen muistokseen tämän.
Lopputuloksen ollessa onnistunut, päädyin pienen harkinnan jälkeen antamaan tämän alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Hupille joululahjaksi.
Muistuttakoon se kaikista niistä iloisista hetkistä joita esikuvansa sai touhotuksellaan aikaan. ;)

Yo ho, yo ho, a pirate's life for me!

Huolestuin, koska Jarvis sai tänä vuonna aivan liian aikuisia synttärilahjoja. Kaikenmaailman teetä ja teekoneita ja sauvasekottimia, PYH! Aivan liian käytännöllistä ja järkevää. (Muumitalo muumimukista oon kateellinen, though...) Mutta ei hätää! Hyvä ystävä kun olen, tasapainotin tätä kaikkea päästämällä sisäisen Peter Panini (paniini! haha) valloilleen lahjaa suunnitellessa.
Lopputuloksena susi, joka on merirosvo, jolla on piraattimeduusalippu ja paidassaan J!
Ei vois paljon jarvamaisemmaksi enää mennä.

Yarr, walk the plank matey!

J - koska se on hauskaa

Uskottava merirosvoilulaukku
ja piraattimeduusalippu

Kolmas neljästä

Raphael

Jouluksi valmistui Turtleseista jo Michelangelo ja Donatello.
Ystäväni Hupi ihastui niihin niin kovasti, että piti melkein kädestä repiä saadakseni ne pakettiin ja postiin. ;D Vaan eipä jäänyt Huppe asiaa pitkään murehtimaan. Ovelasti keksi toivoa kummipojalleen oman ninjaturtlesin ja saamansa pitää! Sitä en sitten tiedä pääseekö se koskaan pakettiin ja perille asti, mutta toivossa on hyvä elää! ;)

Mitäpä ei jesarista ja rautalangasta saisi aikaan?

Matkaevääksi turtle sai mukaansa herkullisen pizzan.

Boksin taittelin paperista

Nichole's Nerdy Knotsin ilmaisen Turtles- ja pizzaohjeet löydät täältä. :)